Tony Ballard: Kuoleman Pilvi

Tony Ballard: Kuoleman Pilvi

(suomennettu 1993, toinen painos, alkuperäistä julkaisuvuotta ei tiedossa)

Lähdetäänpäs liikkeelle pienellä salapoliisityöllä.

Kirjan kannessa tekijäksi on ilmoitettu Tony Ballard. Ballardin nimi toistuu myös kirjan nimiösivulla. Kuitenkin ensimmäisellä otsakesivulla tekijäksi ilmoitetaan A.F Morland. Pienen tutkiskelun avulla sain selville, että A.F Morland on itseasiassa Friedrich Tenkrat nimisen saksalaisen kioskikirjoihin erikoistuneen kirjailijan salanimi. Tenkrat on kirjoittanut kirjoja myös nimillä Brian Ford, Edgar Tarbot sekä Anne Karen (heh...).

Kannessa mainittu Tony Ballard onkin siis itseasiassa tämän kirjan, ja tarkalleen ottaen kokonaisen kirjasarjan päähenkilö. Miksi Ballardin seikkailuja sitten on julkaistu kymmeniä ja jopa käännetty useille kielille? Asian perinpohjaiseen selvittämiseen vaadittaisiin todennäköisesti isomman toimikunnan perusteellinen, vuosia kestävä tutkimus. Jotain osviittaa asiasta ehkä antaa kuitenkin seuraava tekstinpätkä:

"Siitä oli ikuisuus. Meidän tiemme erkanivat, kun Frankiesta tuli Saatanan palvelija. Hän oli pitkään toiminut yhdessä Rufuksen, monikasvoisen demonin kanssa, mutta kun olin MIster Silverin avulla tehnyt selvän tuosta kammottavasta noidasta, oli Frank Esslin saanut turvapaikan Yoralta, kuolleiden papittarelta.
          Frankilla oli minun maaginen sormukseni ja olin joutunut kokemaan kun Frank aktivoi sormuksen. Sen mustasta kivestä oli hyökännyt kimppuuni sädepantteri.
          Frankista alettiin kouluttaa magiamurhaajaa. Hänen koulutuksensa saattoi olla jo loppukin. Silloin kohtasimme varmasti lähiaikoina."

(lainattu tekstistä sellaisenaan, kirjoitusvirheisiin sen suuremmin puuttumatta)



Noin periaatteellisella tasolla olisin valmis myöntämään "sädepantterin" ohimennen mainitsevalle kirjalle kaikki järjen tällä puolella jaettavissa olevat kirjallisuuspalkinnot, aina Hugosta, Saturniin ja miksei vaikka Nobeliinkin (ilmeisesti kirjan ainoa kirjallisuuden alan meriitti rajoittuu tällä kertaa tuohon kannen vasemmassa yläkulmassa sijaitsevaan "10mk" "palkintoon"), mutta valitettavasti nämä muutamat ulkoasialliset pikkuyksityiskohdat poislukien, kyseessä on harvinaisen heikkolahjainen tekele.

Palataanpas ihan kirjan aiheeseen. Tämänpäiväinen mestariteoksemme alkaa kohtauksella, jossa ilmeisen kultaotsainen amerikkalainen amatöörilentäjä suhailee yksityiskoneellaan, jossain päin Keski-Eurooppaa ja törmää Saatanan muotoiseen pilveen. Kyllä, pilvi kuvaillaan pukinpartaiseksi pirun kuvatukseksi, sarvineen päivineen.

Pilotti jonka nimeä en nyt suostu muistamaan, kokee pilven läpi lentäessään jonkinlaisen metamorfoosin ja alkaa muuttumaan karvaiseksi saatanaa palvovaksi jättiläismäiseksi ihmisapinaksi. Sivuhuomautuksena mainitaan kyllä, että kyseessä on itse Luciferin uusin yritys valloittaa maanpäällinen valtakunta (!?). Kuinkas muutenkaan. "Hirviömme" päätyy seuraavaksi tappelemaan baarissa, viiltämään prostituoidun pään irti ja raiskaamalla muuntamaan toisen naisen itsensä kaltaiseksi pedoksi. Tapahtumien tarkempi järjestys on jo minultakin tehokkaan kirurgisen aivokaavinnan ansiosta hämärtynyt.

"Karvapilottia" hälyytetään jahtaamaan lopulta Tony Ballard niminen, vahvasti John Constantinelta piirteitä lainannut okkultisti, epämääräisen joukkonsa kanssa. Joukkoon lukeutuu erinäisten metallien mukaan nimettyjä demoneja ja velhoja, jotka ilmeisesti ovat jonkinlaista sukua keskenään.

Vaan se "juonesta". Keskitytään seuraavaksi itse arvosteluosioon.

Kirja on ilmeisen pikaisesti ja tökerösti, todennäköisesti saksasta suomeksi käännetty. Suomentajaksi on merkitty Ari Inkinen. Teksti vilisee kirjoitusvirheitä ja käännösperäisiä epäloogisuuksia. Usein jopa hahmojen nimet saattavat saada kahden peräkkäisen lauseen sisällä uuden kirjoitusasun. Saavutushan tämäkin.

Kaikkein uskomattominta tässä tekeleessä on kuitenkin se, miten hyvin tekstin muotoon on onnistuttu pukemaan b-luokan budjetilla varustetun kauhuelokuvan tyyli ja jopa suuressa määrin ulkomuotokin. Erinäiset toimintakohtaukset ja muodonmuutokset kuulostavat tekstinkin puolella siltä, kuin kirjoittajalle olisi annettu jonkinlainen rajallinen "efektibudjetti". Toisaalta, olisihan se ehkä ollut helpompaa, lähteä "lovecraftailemaan" ja kuvailla kaikkea mahdollisimman epämääräisesti.

Yritä siinä sitten kauhunväreitä itsellesi rakennella, kun mielessäsi kirjan pääpiru on ottanut muodokseen tämän:

Tiettyä charmia tästäkin teoksesta kuitenkin löytyy. Aina aika ajoittain kirjailija eksyy kuvailemaan, ilmeisesti sarjan aiemmissa kirjoissa tapahtuneita "elämää suurempia" seikkailuja, joissa vilisee demoneja, kultisteja ja saatananpalvojia vaikka millä mitoin. En tosin ole täysin vakuuttunut (eikä internetkään asiasta tunnu juuri tietävän) siitä, että näitä kyseisiä seikkailuja on edes koskaan kokonaisina kirjoina julkaistu. Taitava ja hyvillä hermoilla varustettu lukija, saattaisikin saada parista Ballard-pökäleestä kaivettua esiin huomattavasti mielenkiintoisemman kirjan, pelkästään takaumat ja hörhöttyneet demonikuvaukset yhteen nippuun kokoamalla. Löytyykö vapaaehtoisia?