tiistai 9. syyskuuta 2014

Miami Blues

Ystäväni ja vihamieheni Markoboy86:den kanssa laadimme muutama päivä takaperin kalmean kuun loisteessa verivalan ja neitsyttä alasti nuotion ääressä uhratessamme otimme haasteeksi kirjoittaa arvostelun tai analyysin kirjaan perustuvasta elokuvasta, jonka alkuperäisteos ei ole itselle ennestään tuttu. Joten näillä eväillä mennään.

Elokuvaksi valikoitui George Armitagen ohjaama, pienoista kulttimainetta nauttiva Miami Blues vuodelta 1990.
Ällös erehdy. Tämä ei ole mikään romanttinen komedia.

Elokuva perustuu Charles Willefordin kirjasarjaan, jonka päähenkilön virkaa pitää hallussaan Hoke Moseley niminen, ainakin elokuvan perusteella epäonninen ja rähjääntynyt etsivä.

Elokuvan päähenkilönä ei kuitenkaan toimi Fred Wardin antaumuksella tulkitsema Hoke, vaan nuoren, vähemmän pöhöttyneen, petomaisella rintakarvoituksella varustetun, Alec Baldwinin tulkitsema Junior.
"Venaas ku näette mun munamaunot" 

Moseley toimii pääosan ajasta sivuhahmona / sijaiskärsijänä, pikkurötöksiä tehtailevan Juniorin rikosaallon harjalla.

Miami Blues alkaa harvinaisen raflaavasti, päähenkilön saapuessa lentokoneella Miamiin. Heti rullaportaisiin päästessään tungetteleva harekrishnailija yrittää tyrkyttää uskoaan juuri matkalaukun varastaneelle Juniorille. Ilmoittaessaan nimekseen Rawindra, Junior tarraa tätä sormista kiinni, katkaisee ne ja kertoo nimekseen "Trouble". Myöhemmin saamme selville, että kyseinen kaljupäinen huliukkeli on kuollut ilmeisesti shokin aiheuttamaan sydänkohtaukseen, seikka, jolle jopa poliisit nauravat. Ei ole hareharematahare porukoiden henki kovin vahvassa kurssissa ainakaan Hollywoodissa. Toisaalta, eipä taida olla muuallakaan.

Tarina etenee tästä eteenpäin lähinnä Juniorin ja tämän kovaonnisen prostituoidun tyttöystävän, Susien (terhakkatissinen, sulojaan kovin auliisti esittelevä Jennifer Jason Leigh), kommelluksia seuraillen.
"50 bucks? Might be worth a suck."

Susielle Junior on vakaasti vakuuttanut olevansa sijoituspankkiiri. Yksinkertainen landepaukku tietysti nielee palturia laskettelevalta komistukselta kaiken täytenä totuutena. Myöhemmin Junior kyllä myöntää Susielle olevansa eräänlainen Robin Hood, tosin sillä erotuksella, ettei ryöstä vain köyhiä, eikä oikeastaan anna saalistaan kenellekään muulle kuin itselleen.

Ulkoasultaan ja tarinankuljetukseltaan kyseessä on harvinaisen toimiva elokuvataiteen edustaja. Tapahtumat vaikuttavat alkuun hieman irrallisilta, ja Moseleyn sekä Juniorin tarinat nivoutuvat vasta puolivälin tienoolla sujuvasti yhteen, mutta silti "se jokin" on saatu hyvin vangittua selluloidille. Visuaalisesti elokuva muistuttaa jonkin verran 80-luvun määrittäviä teoksia, kuten Miami Vicea ja Elää ja Kuolla L.A:ssa mestariteosta. Kuitenkin pahin kasariestetiikka on onnistuttu pudottamaan pois, ja hyvä niin.
toim. huom: Eräälle Kyllöselle mainittakoon, että elokuvassa nähdään useita otoksia näyttävästä punaisesta 80-lukulaisesta Pontiacista.

Loppua kohden tarina synkistyy ja saavuttaa myös pulp-fiktiolle tyypilliset väkivallan tasot. Missään vaiheessa elokuva ei kuitenkaan menetä kieroa ja hieman vinksahtanutta humoristista otettaan. Moseley on hahmona eräänlainen hieman särmikkäämpi versio kaikille toivottavasti tutusta Columbosta. Tosin Moseleyn erottaa Columbosta hillitön viinalla läträily (säilöö mm. tekohampaansa viskilasiin) ja eipä kaverilla vaimoakaan pahemmin näy. Toisaalta eipä sitä Columbonkaan aina mainitsemaa naikkosta ikinä ruudulla nähty.
Not your average beat cop.

Junior ja lopulta hieman ensisilmäystä fiksummaksi paljastuva Susie ovat myös hyvin moniulotteisesti kirjoitettuja ja tulkittuja hahmoja. Juniorilla on selvästi historiansa, ja pakkomielteiselle toiminnallekin löytyy pienellä etsiväntyöllä syynsä. Susie taas puolestaan on eräänlainen "väärässä paikassa väärään aikaan" tyylinen arkkityyppi, jonka merkittävyys tarinalle selviää lopulta erään kirpeän piirakan kautta (repikööt tästä vertauskuvallisuutta, ken niitä kaipaa).

Miami Blues on siinä määrin loistava elokuvataiteen edustaja, että päätän arvosteluni spoilerien sijaan sitaattiin. Susie ihmettelee Juniorin jatkuvaa sähellystä ja levottomuutta ja alkaa tivaamaan käytökselle syitä. Antisankarimme vastaa naiselle lopulta:

""My problem is that I can have everything and anything in the world I want, but I just don't know what I want."

Kaiketi tämä pitää nyt kirjanakin sitten lukea.

Elä oo palikka. Kahto miun leffa!



1 kommentti: